Heinäkuun kuulumisia......

Viikko sitten olimme kulttuurimatkalla Savossa ja tänne kesäkotiin tulimme eilen. Ihan ensimmäinen toteamus perillä oli, että  eipähän täällä ole juuri sadetta saatu. 
Tämä lapsuuskotini on rakennettu hyvin kallioiselle tontille. Talo on pellon syrjässä, mutta piha on sitten kallioista maastoa ja sielläkin missä on olevinaan maata tulee kallio hyvinkin pian vastaan. Täällä ei ole satanut tänä kesänä juuri ollenkaan, kaikki ukkoskuurotkin ovat tämän paikan kohteliaasti kiertäneet.
Mäki on jo aivan kulottunut ja osa nurnmikostakin alkaa näyttää aika surkealta. Tänään kävi kova länsituuli ja sekin vielä kuivatti maastoa.
Tämä on myös sellaista seutua, että kaivon paikat ovat olleet hyvinkin hakusessa eli kuivina kesinä on monilta täällä päin kaivot kuivuneet. Tämä oli todellinen ongelma silloin aikaisemmin kun porakaivot olivat harvinaisia ja elettiin oman pihakaivon varassa. Meilläkin joskus oli kaivo melkein tyhjänä ja veden käyttöä piti melkein säännöstellä. Nyt ei ole mitään hätää kun porakaivosta tulee vesi ja pihakaivo on vain kastelua varten.
Jotain hyötyä tästä kuivuudestakin on, sellainen kiusanhenki kuin vuohenputi alkaa kuivua tuolla navetan takana olevan mäen reunalla. Kasvusto on aivan lamassa ja se on helppo nyt nyhtää pois, siis jotain hyvää tästäkin harmista.

Komeat sormustinkukat ovat kukintansa lopuilla ja ajattelin ne tänään korjata pois, mutta sitten huomasin pörriäisten käyvän ahkerasti viimeisissä kukissa ja siksi ne vielä jätin pörriäisten iloksi ja ravinnoksi.

Liitän tähän vielä pari kuvaa, kuva yksi on kirkon vaivaisukko Hauholta, jotenkin sopinee mielialaani. Viime torstaina tutustuimme Kerimäen kirkkoon ja siellä oli kirkon vaivaisukkojen näyttely.

Hauhon kirkon vaivaisukko

Toinen iloisenpi kuva on meidän huvimajan/Havinan seinustalta, kuvassa on minun ihastukseni Maljaköynnös ja sille onneksi vettä riittää....

Maijaköynnös