Edelleen....sadetta odotellen.

Sadetta vartoilen ja pilviä kulkee yli taivaan, sadetta ne eivät kuitenkaan ole tänne tuoneet.
Täällä on vanha sanonta, sataisi nyt kun pilvetkin ovat juur reerassa eli valmiina satamaan.
Kävin päivällä tuolla pellon takana vanhalla hakkuuaukealla katsomassa miten on tänä vuonna metsävadelmien sato.

Kuivunutta vadelmikkoa

Eipä näyttänyt hyvältä, suuret alat olivat niin kuivia, että vadelmien lehdet ja marjat olivat aivan kuivuneet. Hieman nuhkeämällä paikalla oli kyllä aika paljon vadelmia, tosin aika pieniä ja jos ei sadetta pian saada niin sekin osa sadosta on mennyttä.
Hakkuuaukeat ovat pahoja kulkea ja aina löysin itseni jostain kuopasta, montusta tai lahon kannon kupeesta, kerran kaatua kupsahdin. Olen varreltani aika lyhyt joten sinne pusikkoon heposti melkein eksyy ja jalanpaikka on aina hakusessa. Tuntuu siltä, että näin ikää myöden myös taito kulkea metsässä on huonontunut ja rohkeus kulkea rivakasti on tiessään.

Tämä hakkuuaukea on peltojen takana kesäkotia vastapäätä. Siellä mäellä katselin yli pellon kotiani ja muistelin sitä aikaa kun tässä mäellä vielä oli sankka metsä, suuria kuusia ja korkeita petäjiä. Osa männyistä on hakkuuaukean toiseen reunaan jätetty mutta kovin on maisema muuttunut. Lapsuudessani setäni kalapolku kulki yli synkeän metsän ja metsänpohja kasvoi paikoin hyvää puolukkaa. Mitään ei ole jäljellä näistä entisistä elämän merkeistä, vain kuoppia ja koloja. Metsä on uudelleen istutettu männyn taimilla.

Tämä kuva on otettu neljä vuotta sitten, pellon takaa hakkuuaukea on vielä nuori.
Joutomaakin on vielä hyvin avoin ja väljä.

Mäki kulottuu vauhdilla, mutta onneksi verenpisara ovat hyvässä kasvuvauhdissa.