Sunnuntai

Sunnuntai kesän viimeinen sellainen, seuraava onkin sitten jo syyskuussa.
Eihän toki kesä ole vielä ohi mutta syksy odottaa.
Oikeastaan syksy on minulle mieluinen vuodenaika, kaikki on silloin valmista ja rehevää.
Tänään aamulla oli kova sumu ja kaste maassa kaikki vähän kuin aavemaista, herääkö luonto vain jatkaako yön pimeyttä.
Aamu toki voitti ja aurinko häämötti usvan takaa. Miten haikeasti kurjet huutelivat, kutsuen ehkä toisia kokoon. Kurkiauraa en kuitenkaan nähnyt.
Maija-kissa meni tarhaan jo ennen kahdeksaa ja sinne sitten Pena myös ja raksut kelpasivat.
Tarhassa on tietysti maapohja ja heinikkö oli kovasti märkää, Maija nousi tarhan hyllylle ja Pena vääntäytyi tarhan tuolille. Siellä sitten kaverukset oleilivat kunnes Maija pääsi valjaslenkille ja Pena muuten vain kierteli pihalla.
Nyt meillä kaikki kissat ottavat päiväunia tuolla vintillä ja jos ilta on kaunis ja ei sada niin vielä kaikki neljä kaverusta lähtevät ulos. Maija tietysti tarhaan ja muut mikä mihinkin pihan mukaviin paikkoihin. Ennen illan pimeyttä kaikki taas ovat sisällä ja jotain hyvää silloin myös ruokakupista löytyy, tänään possun sydäntä ja sulatettua seitä.