Kesäkodissa olemme olleet muutamia päiviä, päiviä jotka kulkevat kuin siivillä. Tunne siitä, että joka kolkka pihassa ja puutarhassa kutsuu luokseen on todellista ja ilta ehtii liiankin pian, onneksi valoa on riitämiin.
Tänään illan päätteeksi tein kierroksen kameran kanssa.
Illaksi kotiin:
Viime viikolla on lähipellot kylvetty vehnälle ja ilta-auringon valossa näkyy selvästi työn kuviot pellon pinnassa. Tässä jälleen kerran sielunmaisemani, kylvetty pelto.
Punalehtinen ruusu aukoo lehtiään...
Kylvökone on on jättänyt pellon pehmeään multaan kuvioita ja vaahtera on pian täydesä lehdessä...
Lehikuusen herkät neulasvauvat...
Ilta-aurinko kimaltelee männyn neulasilla...
Ilta-aurinko paistaa muutaman vuoden tyhjillään olleen naapuritalon seinustalle...
Pähkinäpensas on melkein täydessä lehdessä...
Tuuliviirin vanha kukko...
Ruostunut peltilintu...
Varjot tuvan seunustalla...
Kurki tuli ilta-aterialle...
Käki jo kukkuu ja tässä käenrieskaa...