Täällä sinnitellään ja myöskin iloitaan.

Annansilmä tai pikkubegoni tai vielä jokin muu nimi. Hyvin paljon tätä kukkaa istutetaan haudoille ja se siellä onkin ihan paikallaan ja on hyvin helppohoitoinen.
Tätä kukkaa on monta eri väriä, valkoinen ja punaisen monet sävyt. Äitini piti annansilmästä ja juuri siksi olen monena vuonna istuttanut vanhenpieni haudalle pikkubegoniaa.

Näin tein myös vuonna 2008 ja tästä vuodesta saakka on yksi tällainen kukka sinnitellyt vuodesta toiseen. Silloin syksyllä 2008 kun istutin haudoille kanervat en kuitenkaan raaskinut  heittää pois ihan täydessä kukassa olevia pikkubegonioita. Toin ne kotiin ja vein vanhan navetan ikkunalle ja siellähän ne leutona syksynä menestyi ihan jouluun saakka. Tein muutaman jouluasetelman ja tästä asetelmasta sitten jäi yksi pikkubegonia sinnittelemään kohti kevättä ja kesää.

Tätä kasvua ja talven yli sinnittelyä on sitten jatkunut vuodesta toiseen. Joskus on kasvi melkein talven aikana kuollut ja olen sen muutamana talvena täällä kaupungissa yrittänyt parhaan taitoni mukaan elvytellä ja siinä myös onnistunut.

Tässä on tämän vuoden syksyn alussa otettu kuva

Tässä kuvassa on uhkea annansilmä ja Pena-kissa

Tänä syksynä tapahtui sitten katasrofi, eli annansilmä jäi vahingossa ulos ja tuho oli ainakin silmällä katsoen täydellinen. Oi, oi tässäkö tämä nyt sitten on ja silmäteräni nimeltään annansilmän taru on lopussa.
Vein "kuolleen ruukun" navettaan ja siellä se oli muutamia viikkoja ja sitten kun tässä viimeksi marraskuun alussa olimme maalla  toin ruukun keittiönpöydän päähän ikkunan valoon. Kurkin joka päivä tummaan ruukun sisustaan ja sitten olin näkevinäni jotain ihan pientä vihreätä. Toin sitten ruukun tänne kaupunkikotiin ja täällä olen sitä kaikella hellyydellä hoidellut ja nyt hoito on tuottanut tulosta

Annansilmä, se kuitenkin kasvaa...ja pienen kukankin on jaksanut kasvattaa.

Kevääseen ja kesään on vielä pitkä aika, mutta toivottavasti kukkani kestää ja taas ensi kesänä kukoistaa kuudetta vuottaan.

Toinen iloinen asia, saan tai ostan itselleni uuden kameran.
Olisiko tämä mitään: Canon Power Shot S 120  Kompaktikamera.

Värikollaasi 153

Tänään kuvasin meidän pihaa ja tällaisia kuvia ja värejä sieltä tallentui.

Täältä löydät lisää tämän viikon värikollaaseja

Tänään oli palkkapäivä

eli valtiokonttori maksaa eläkettä kuukauden kahdeskymmenespäivä.
Onhan se mukava asia kun työeläke tulee säännöllisesti tilille. Tuleeko sitä liian vähän tai sopivasti tai jopa runsaasti, siihen en nyt ota kantaa.
No, kuitenkin varmaan sikäli riittävästi, että tässä nyt tätä tietokonettani näpyttelen eli ainakin tämän huvin olen voinut itselleni kustantaa.

Ja onhan kissat, kukat, puutarhatouhua ym. ja  nekin nielevät rahaa. Siis varmasti se eläke nyt kuitenkin jotenkin riittää. Isäntä tässä aina joskus kylläkin huomauttelee minun tuhlaavaisuudestani.

Tänään leivoin tilipäivän kunniaksi saaristolaisleipää. Ohjeen olen löytänyt Suvikummun Marjan blogista. Kiitos Marja!
Leipä oli tosi hyvää.....ja kakkuleivän voisi vaikkapa pakata joulupakettiin.

Paistoin kaksi vuokaleipää ja yhden paistoin kakkuvuoassa. Siis "saaristolaiskakku"



Tänään oli hieman kirkkaampi päivä, mutta ei kuitenkaan aurinkoinen. Tulopihalle laittelin lisää linnuille syötävää ja otin käyttöön uuden talipallopussin. Sekin ohje on Suvikummun sivuilta.

Tällainen pussukka ja talitintit kävivät ahkerasti vierailulla.


 

Etupihalla kohentelin syysistutuksia ja samalla siistin märkää pihamaata. Maa oli kuitenkin niin märkää, että en siinä paljoa askeltanut.

Matala pöytäkuusi on vuosien varrella kasvanut ja se onkin pihan komea viherläiskä.

 

Maija-kissa on innokas ikkunan lähellä  istuja ja sieltä katselee tarkkana pihan elämää, linnut tietysti ovat kaikkein mielenkiintoisin kohde. Mutta lopulta väsy voittaa....

 

 

 

Kylkeä sentään jaksaa aina välillä kääntää...



 

Juuri nyt Maija on ihan virkku ja istuu tässä melkein tietokoneen näppäimillä ja arvata saattaa miten paljon kissankarvoja täältä näppäinten joukosta löytyy. Näin tämä marraskuun päivä alkaa olla lopuillaan ja kappas Maija taas  tuntuu vaipuneen unten maille, puoli kroppaa tuossa näppäinten kyljessä ja pieni kehräys käy.....

 



Harmaata, sateista ja pimeää

no tänään ei satanut ja lämpömittari näyttää nyt tasan 0 astetta.
Olen tässä puuhaillut tämän tietokoneeni kimpussa ja tässä on käyttöjärjestelmä Windows 8 ja nyt päivitin tämän versioon 8.1.
Ihan mukavalta tämä nyt tuntuu ja jotain uutta kivaa on myös tullut tuon päivityksen mukana. Pidän tästä kahdeksikosta oikeastaan aika kivana ja tuo entinen koneeni saa nyt lepovuoron eli seiska lepäilköön nyt ainakin jonkin aikaa. Valokuvani ovat kuitenkin tuossa koneessa joten jos niitä tänne haluaisin liittää se teettäisi muutaman mutkan tähän blogini kirjoitukseen.
Tosin eipä tässä olla oikein kirjoitustuulella, mutta jotain kuitenkin tänne rustaan.

Eilen innostuin kuvaamaan ruukkukukkiani. Moneen kukkaruukkuun olen lisäillyt pieniä koristeita, ehkä vähän mauttomia mutta jotain pientä piristystä kuitenkin.
Tässä muutamia kuvia, onneksi ne eilen  tähän koneeseen tallensin.

Marraskuun kaktus on saanut somisteeksi punatulkun


 

Tämä kaktus on saanut pramean  kiiltävän koristeen


Lehtikaktus kukkii punaisin kukin, jos kukkii?


 

Rönsyliljan outo kukka!?

 

Tämä huoneiiris on saanut ihmeellisen töyhdön, kissahuiskan.

Huoneiiris kukkii kauniisti, mutta kukinto kestää vain päivän.



Jotain koristeita tässäkin ruukussa

Pitsienkeli, kissahuisku ja kasteluetana.

Tässä tietokoneeni näppäimillä haluaa myös Maija-kissa oleilla, ihan haitaksi asti. Meillä on tällä kotosalla neljä ihastuttavaa kissaa ja hehän tuossa sivussa kaikki ovat kuvattuina. Olen hyvin pienimuotoisesti kasvattanut manx-kissarotua vuodesta 1990 eli yli parikymmentä vuotta on täällä meillä ollut kissoja.
Näyttelyissä olemme käyneet niin täällä kotimaassa kuin myös muualla Euroopassa. Tänä vuonna emme ole käyneet näyttelyissä mutta varmasti taas ensi vuonna Maijan kanssa käymme muutamissa näyttelyissä. Muut kissat ovat meillä näyttelytouhuista eläkkeellä jo ikänsäkin puolesta ja varsinkin Malla-kissalla on takana hyvinkin mittava ja menestyksellinen näyttelyura. Malla-kissan isoisä oli meidän Aku-kissa ja kissa oli ja on  vieläkin Suomen kissaliiton menestynein manx-rotuinen kissa. Aku-kissa osallistui Milanossa vuonna 1999 Word Winner kisaan ja voitti siellä oman kategoriansa eli oli hyvin voitokas. Tämä voitto on hyvin arvostettu ja myöskin kasvattajien keskuudessa hyvinkin himoittu saavutus. Laitan tähän kuvan yhdestä Milanon maailmannäyttelyn ruusukkeista.

Aku-kissan voittoruusuke vuodelta 1999 eli viime vuosituhannelta,
mutta saavutus joka vieläkin pitää pintansa.


Taidanpa jatkaa tänään tätä samaa kirjoitustani. 15.11

Kaikenlaisia harmeja tuntuu aina välillä ilmestyvän, onneksi ei niin vakavia mutta harmeja kuitenkin.
Kamera-asia harmittaa, sehän on jo vanha tapaus. Pudotin kamerani Italian reissullani ja nyt kyllä täytyy vihdoinkin uskoa, että ei se ole kunnossa. Kaikki kuvat ovat epätarkkoja ja ne pitää kaikki käsitellä jollain kuvankäsittelyohjelmalla ja sittenkään niistä ei saa kelvollisia.
Kännykän kuvat ovat parenpia, mutta nyt en ole vielä keksinyt miten ne tänne tietokoneelle tuon, on ohjelma nimeltään Zune ja sillä olen kännykästä niitä kuvia siirtänyt tuohon seiska koneeseen. Mutta nyt viimeksi kun kuvia siirsin  tapahtui jotain ( minä varmaan tein jotain hassua )ja kaikki tietokoneella olleet kuvakansiot kopioituivat kännyyn. No niitähän sitten oli  valtavasti ja vei aikaa kunnes olin kaikki kuvat kännykästä hävittänyt, että, että tällä lailla täällä nyt huseerataan.

Huomenna käyn täällä entisessä Pirkkahallissa kädentaitomessuilla ja samalla tapaan nuoremman sisareni, hän tulee tuolta Satakunnasta päin kansalaisopiston retkiporukan mukana. Katsotaan miten paljon ehdimme yhdessä kierrellä ja tutustua erilaisiin kohteisiin. Jotain kivaa uutta jouluista harrastepuolen asiaa olisi kivaa löytää. No sen näkee sitten.....
Illalla onkin sitten paikallisen rotukissayhdistyksen syyskokous ja sitten meillä on vanhan perinteen mukaan pientä ohjelmaa ja jouluista syötävää. Jo monena vuonna on siellä ollut tarjolla erittäin hyvää imellettyä perunalaatikkoa ja sen valmistaa eräs yhdistyksemme aktiivijäsen. Jo sen makuelämyksen takia kannattaa osallistua, tietysti ensin yhdistyksen syyskokoukseen ja sitten jouluiseen tunnelmaan.
Perunalaatikkoa odotellen terveisin täältä......

Tarhanpihalla on pihakalusteet peitetty pressulla ja jotain pientä piristystä siihen laittelin...

Pimeässä peltikissa loistaa kivasti, kynttilän valo tulee esille kauniisti lyhdyn aukoista.

Marraskuun rentoutushetki, Värikollaasi 151 Vadelma

Värikollaasi 151 Vadelma

Tällaisen kollaasin tein viime viikon muutamasta otoksestani.
Täältä löydät lisää värikollaaseja 151

Marraskuu 2.11

Tänään aamu valkeni selkeänä ja yli puoleen päivään sää olikin melko kuulas ja aurinko loi säteitään muuten niin ankeaan syksyyn.
Iltapäivällä satoi monta railakasta kuuroa ja nyt ennen pimeän tuloa lakeutui seudun ylle sumu. Äsken käydessäni ulkona sytyttämässä muutaman kynttilälyhdyn näkyi taivaalla tähtiä ja räystäät tiputtelivat vesipisaroita. Lämpömittari näytti +7 astetta ja edelleen sumu leijui ulkovalon ympärillä.

Jäniksiltä ja peuroilta on tämä omenapuu suojattu, toivottavasti....

Tännekö lehtikompostiin on viime kesä kätketty?



Huomenna me lähdemme täältä maaseudun hiljaisuudesta ja pimeydestä kohti Tampereen kaupungin valoja. Tänne jää kaikki rakennukset, piha, puut ja pensaat odottamaan hiljaisuudessa ja syksyn hämärässä tulevaa joulunaikaa ja sitten taas toivottavasti tulevaa kevättä ja kesää.
Jouluksi me tulemme tänne ja mökki herää muutamaksi viikoksi elämään ja joulun valot elävöittävät muuten niin pimeätä mökin seutua.

Harmaa käenkukka pitää vielä kevyesti peittää havuilla.

Joutomaa odottaa tulevaa talvea

27.10 oli aamulla pientä pakkasta ja maa oli valkoisena.
Tällaisena Joutomaani on edukseen.

Tänään kissatarha riisuttiin talveksi eli katto ja kaikki kalusteet vietiin pois.
Huomenna siis on aika taas palata ihka omaan kotiin....me ja kissat.