Sää kylmenee, tuleeko jo nyt ihan oikea syksy?

Niin joko nyt tulemme syksyyn, toivottavasti ei ihan vielä, vaan tämä kylmyys ja tuuli olisi vain pieni muistutus tulevasta.
Pari edellistä viikkoa kesäkodin maisemissa olivat ihanat, mitä ihanin lämmin syyskuu ja vielä ensimmäisellä viikolla kuutamo. Päivät kaikki kuluivat pienessä puuhastelussa pihalla ja pienellä kasvimaallani. Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että kasvimaani kutistuu vuosi vuodelta.
Nyt vain ollaan tilanteessa, että kaikkeen ei aikani riitä, liekö ikä tehnyt tepposen. Ihan terveenä tässä olen ollut mutta se ripeys ja reippaus askareistani on hiipunut, koko päivän olevinaan teen jotain hyödyllistä mutta tulos on kuitenkin aika olematonta.
Unelma isota kasvimaastani on todella harhaa, muutama vako perunaa rivi papua ja muutama kesäkurpitsa siinäkö se sitten on? Tillit, persiljat, muut yrtit niiden kasvatusta en ennen edes laskenut miksikään ja porkkanat kuuluivat ihan itsestään kasvimaahani kuuluvaksi.
Nyt olen ajatellut jopa niin radikaalia, että ensi vuonna kasvatan vain pikku lavoissa joitain ihan valikoituja kasveja. Perunaa tietysti laitan, mikä onkaan sen mukavanpaa kuin saada kesällä perunat suoraan maasta, siis luomua pellosta pöytään.

Tämä onneton kurkku kukkii vasta nyt!

Tulimme eilen tänne kaupunkikotiin sateessa ja tuulessa. Ajokeli oli aika surkea, vettä satoi koko ajomatkan ja tielle kertyneet sadevedet olivat monin paikoin runsaat, sateella näkee miten kulunut todellisuudessa tien pinta on. Muutaman kerran ohjauksessa tuntui aika voimakkaasti runsas vesimassa ja yritin olla tarkkana etten aja ajoradan vesiurissa.
En ole mikään hyvä autoilija, onnekseni nyt kesällä vaihdoimme autoa ja siinä on minun toivomuksestani automaattivaihteisto ja hyvä näin.

Auto on tuttu Ford, mutta punainen väri vaihtui suklaaseen ja kooltaan tämä auto pienenpi kuin edellinen. Kissat toki mahtuvat mukaan.

Kesäkotiin jäi vielä kaikki kukkani kukkimaan, daaliat ovat parhaassa kukassa ja ruukuissa kukoistavat verenpisarat ja pelakuut.

Punainen kaktusdaalia

Olen muutaman vuoden yrittänyt kasvattaa pasunaa ja siinä olen epäonnistunut. Viime syksynä pasuuna teki kaksi nuppua näin syyskuulla ja nyt pasuunassa on neljä nuppua. Jätin pasuunaruukun paikalleen ja varmasti näin viileä ilma on sille pahaksi, tuski se ehtii tänäkään vuonna kukkia.

Pasuunan nuppu, tuskin ehtii kukkia!

Tämä verenpisa kukkii jo kolmatta kesää ja jotenkin yritän sen talvettaa. Nyt tuulien suojassa marjakuusen oksien lomassa.

Tämä verenpisa sai keväällä "tappotuomion," kukka oli täynnä kirvoja ja voi muutenkin huonosti. Heitin kukan lehtikompostiin, mutta sepä ei halunnutkaan kuolla vaan lähti uuteen kasvuun. Nyt tällä hetkellä pisara on vielä hyvin voimissaan ja varmaan sen vien tänäkin syksynä kellariin.

Tänä kesänä pelakuut kukkivat hyvin, minulla on vain ihan tavallisia maatiaisia. Tässä yksi tai oikeastaan kaksi aika vänkyrää pelakuuta. keväällä ajattelin ne jo heittää pois mutta sitten istutin ne samaan ruukkuun ja vein ulos jo aika aikaisin. Koko kesän pelakuut ovat olleet ulkona ja nyt tulos on tällainen.

Kaksin aina kaunista!

muks, muks ja muks.....

Omenat varsisee puista maahan ja niistä riittää vietäväksi myös tuonne peurojen ruokintapaikalle.
Meillä täällä maalla on muutama hyvin vanha omenapuu ja tänä kesänä ne antavat runsaan sadon.

Bergius on väriltään täysin punainen ja sen malto on myöskin punaiseen vivahtava.

Olemme olleet maalla melkein viikon ja vielä jatkamme oloamme täällä tulevankin viikon ja mitä kauneimmat syyspäivät ovat meitä täällä hellinneet.
Pihlajanmarjat, niitä on runsaasti ja niiden punainen loistava väri tekee pihastamme vieläkin viihtyisemmän kuin se nyt näin syysaikaan yleensä olisi.

Tämä pihapiiri on osittain mäellä ja peruskallio on ohuen maakerroksen alla, näin syksyisin nurmikko alkaa olla melko kuloontunutta.

Ruukkukukat kaikki ovat vielä täydessä kukassa ja erityisesti krassit ja samettiruusut ovat voimissaan.

Samettiruusut ja krassit kukoistavat

Kissoilla on ollut ihana syysloma

Pena ja Maija-kissa ovat aamuauringon paisteessa......

Ystävykset Malla ja Maija viettävät aina joskus näin somasti yhteistä aikaa. Kissat ovat sukua keskenään ja molemoien takaa löytyy meidän ihana jo edesmennyt Aku-kissamme.

Maija-kissa

Pesupuuhat ystävien kesken.

Yhdessä, katse tiukkana eteenpäin, Malla ja Maija.

IP&EC WW'99 Kolunkatin Arrane

 

 

Tässä poseeraa meidän Aku-kissamme, Aku on Mallan isoisä ja Maijan isoisän isä.

Paljon olisi täällä vielä kaikenlaista syyshommaa, toisaaltaan ajattelin ainakin tänään viettää sunnuntaipäivää. Sieniä ajattelin käydä katselemassa ja samoin puolukoita. Yksi melko varma puolukkapaikka on tässä lähellä. Metsä kuulema kuhisee hirvikärpäsistä, hui, hui.

Tässä ihan tulopihan varrella pitäisi yksi vanha perennapenkki hävittää, se on päässyt pahasti ränsistymään ja näin ajattelimme se penkin kokonaan poistaa. Penkin keskellä kasvaa äitini vanha pioni, se saa jäädä ja sen vieressä kasvava kultapiiskupuska.
Tämä työ saa odottaa huomista tai ainakin tämän päivän iltaa.