keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Viisi milliä......

ropisi viime yönä vettä. Ihanaa, sekin vähä oli tarpeeseen ja satoihan samoin viime viikolla viitisen milliä. Silloin ukkonen kierteli tuolla vähän kauenpana ja tänne tuli vain tuo kaivattu sade.
"Nätti sade", näin ennen sanottiin kun sade lankesi hyvin tasaiseen ja rauhallisesti ja maa kostui jokaisesta vesipisarasta.
Tänään voi sanoa että, ensimmäinen daalia on aukaissut kukkansa ja se on tuo sivupalkissa oleva valkoinen leidi. Paljon on muitakin daalioita hyvässä nupussa mutta vielä muutaman päivän pitää odotella.
Tällä viikolla on vuorossa puna-ja mustaherukoiden mehustaminen. Aloitan punaherukoista, höyrystän pari "maijallista" ja sitten ehkä vain yhden maijan höyrystän mustaherukkaa. Jos vielä jää marjoja teen sekamehua ja sinne laitan joukkoon myös karviaisia.

Nyt kuitenkin on tilanne tällainen, että tämä elävä Maija lepäilee tässä melkein näppäimillä ja kirjoitus alkaa olla aika mahdotonta, muutama kissan käpälän huitaisu voi saada aika paljon aikaiseksi. Joskus koko kirjoitus on kadonnut tuonne bittien taivaalle.

Tässä tämän kesän jo mennyttä kukkaloistoa......

Valkoinen sormustinkukka ja sinistä ritarinkannusta.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Ennustettu ja luvattu helle........

nyt se on täällä. En ihan varauksetta olen tähän käänteeseen tyytyväinen. Sadetta edelleen toivon ja odotan.
Vielä tuohon edelliseen potsaukseen liittyen muutama lause. Edelleen kissani käytös ihmetyttää , mutta myös naurattaa. Fanny oli kyllä aika koomisen näköinen ja jos se olisi ollut koira niin varmasti olisi kuuta katsoessaan haukkunut tai jopa ulissut.
Vanha rouva ei sitten eilen mennyt ulos ollenkaan ja se oli ihan Fannyn oma valinta, ilmeisesti yövaellus otto kovasti voimille. Tänään kissani lähti ihan normaalisi pienelle aamukävelylle, mutta on jo useamman tunnin tuolla vintillä vanhan lampaantaljan päällä vetänyt sikeitä unia.
Suotakoon vanhalle Fannylle ihana kuutamokävely ja sen tuomat villitykset.

Olen häärinyt tuolla Takapajulan kukkapenkin ja sen ympäristön kimpussa. Nyt on oiva aika iskeä vuohenputken kimppuun. Vuohenputki on ihan kesy kuumuudesta ja se on nyt aika helppo kiskoa maasta juurineen ja edes vähäsen sen kasvua tulevaisuuteen hillitä.
Siis jotain hyvää tästä helteestäkin seuraa.

Nyt iltapäivällä ajattelin lähteä metsään katsomaan löydänkö mustikoita. Mustikoita kyllä on jonkinverran, mutta ovat kuulema kovin pieniä ja kiinni varsissa. Minä jos löydän mustikoita niin tiedän jo entuudestaan miten siinä käy. En koskaan ole poiminut koneella ja yleensä poimin hyvin roskaisesti eli korissa on  melkein yhtä paljon lehtä kuin marjoja. Olen oikeakätinen mutta marjat poimin vasemmalla kädellä. Mikähän oikku sekin on!

Aamun pihakierroksella katselin daalioiden kasvun edistymistä. Niiden kukinta on ainakin viikon myöhässä, jos enenpikin. Nuppuja on aika paljon ja nyt tänään tai huomen illalla ajattelin ne perusteellisesti kastella ja lisätä juurille jotain kateainetta, vaikkapa kuivaa heinää. Keväällä kun nurmikko kasvoi vauhdilla ja siitä tuli paljon leikkuujätettä keräsin ne talteen, nyt niillä on käyttöä.

Kultapallokin jo  aloittelee kukintaansa...
Kultapallo aloittelee kukintaansa.
Tämä kuva on viime vuodelta.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Täyden kuun vaikutus......

Oi täysikuu sä ihmeellinen......
Fanny-kissa hurmioitui viime yönä täsätä ihmeellisestä ilmiöstä taivaalla ja malttoi tulla sisälle vasta siinä kello puoli kaksi. Minä tietysti monestikin kissaani kutsuin, tuloksella "eipä voi vähenpää kiinnostaa."
Katti kulki hurmiossa ympäri pihaa, pää kallellaan ja oli kuin huumattu, siis ihana vanha Fannyni. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun kissani näin kuutamosta hurmaantui. Harmi vain kun en sitä muistanut kun kissani vielä iltasella päästin ulos. Tämä outo ilmiö on tapahtunut kerran aikaisemmin ja silloinkin kissa käyttäytyi juuri näin.
Kissa ei mennyt pihapiirin ulkopuolelle vaan vaihtoi paikkaa pihan alueella ja kun sitä kutsuin se oli aivan muissa maailmoissa. Haahuili ja katseli taivaalle, näytti aika hassunkuriselta.
No sitten kait tuli kyllästyminen ja kissa tuli ihan säyseästi sisälle, suunnisti heti ruokakupilleen ja minä tietysti omaa petiäni kohden.
Me molemmat kissa ja minä olemme nyt väsyneitä, Fanny makaa täydessä unessa tuolla ullakolla ja minä tässä kärvistelen ja oloni on ihan jonninjoutava, päätäkin pikkuisen kolottaa ja niskoja särkee.
Niskäsärky ei ole kissani syytä, eilen käänsin kompostia ja yritin tuota Takapajulan kukkapenkkiä kohennella ja tulos on tässä.
Multaa kuitenkin sain pari isoa kärryllistä kärrättyä tuohon kovasti kuivuudesta kärsivään kukkapenkkiin. Sade kuitenkin olisi se virvoittava asia, se virkistäisi kukkiani ja myöskin minun apeata mieltäni.
Fanny saa luvan olla tämän päivän sisällä, ainakaan se ei enää illalla pääse ulos. Yksi kuutamoyö kesässä  saa luvan riittää.


Fanny on väriltään kilpikonna ja tähän väriin yleenä liitetään aika persoonallinen luonne.
Kilppari on aina naaras, uroskissoilla ei ole tätä väritystä.


Nyt kuuluu ullakolta tassujen töminää, kuutamohullu taitaa olla hereillä. Jotain varmaan sekin tarvitsee mielensä piristykseksi, ehkä kevytkerma-vesi maistuisi. Minä tässä itseäni piristin kupillisella kahvia.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Olen tässä miettinyt

ja en oikein osaa päättää mitkä kaikki ihanat blogit täällä olisivat ne viisi blogia joille Piviltä saamani tunnusidean lähetän.
Olen täältä löytänyt monia mielenkiintoisia blogeja, puutarhoista, kukista, käsitöistä ja tietysti ystävistäni kissoista.
Kuitenkin nyt olen tehnyt tämän mieluisan valintani.

     Muorin kissat                http://muorinkissat.blogspot.fi/     
     Onnea Istuttamassa       http://onneaistuttamassa.blogspot.fi
     Rikkaruohoelämää        http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/
     Ritvan elämää               http://ritvanel.blogspot.fi/
     Suvikumpu                    http://risusydan.blogspot.fi/


                                        Säännöt:
- Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi
- Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi
- Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla
- Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
 
 
 
Kiitos teille ihanista kirjoituksista ja kuvista. 

 
 
 

 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Sunnuntain kierros

Edelleen vartoilen sadetta, pilviä kyllä kulkee taivaan täydeltä ja ne näyttävät ihan sadepilviltä.
Tänne ne eivät kuitenkaan tuo sadetta, missä sitten sataneen!

Lopetin ruikutuksen ja lähdin ulos katsomaan olisiko jotain kivaa kuvattavaa ja olihan sitä.
Kirkas punainen leimu on kukassa

Punapäivänhattu aloittelee kukintaansa

Edelleen alkukevään matka ja sitä seurannut flunssa vaikuttaa, tekemätöntä työtä löytyy. Ehkä tärkein nyt olisi saada hyvää kompostimultaa, mutta kompostit jäivät kääntämättä. Takapajulan kukkapenkki huutaa lisämultaa ja tietysti vettä.
Tuo kukkapenkki on tehty rinteeseen ja se ajanoloon valuu alaspäin, multaa siis täytteeksi.

Ensi viikon ohjelmassa olisi kahden kompostin kääntö ja sitten tietysti marjat, herukat punaiset ja mustat. Onneksi ne ovat tontin varjoisemmalla puolen ja sato kypsyy hieman hitaammin. Nyt ne kuitenkin olisivat valmiita. Ensin punaiset ja sitten mustat.
Karviaiset tulee syödyksi suoraan pensaista.

Mäki kulottuu vauhdilla, sireenit riiputtavat lehtiään ja samoin angervot.

Tässä aamukahvipöytäni ruskella nurmella, edessä kukkaruukku jossa verenpisaraa ja tuoksupelakuuta,
toivottavasti jo pian kukkivat. Nuppuja on jo meolemmissa.
Musta lilja

Hyvin matala oranssi lilja

Musta lilja ja hyvin matalakasvuinen oranssi lilja. Mustan liljan olen ostanut KodinKukat nettimyynnistä, mutta tämä oranssi lilja on minulle arvoitus.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Melkein onnesta mykkyrällään....

sademittariin on kertynyt viisi milliä vettä. Onhan sekin paree kuin tyhjä.
Toivon lisää lukemia sademittariin......

Kuivalta näyttää, sadetta edelleen toivotaan.....
onneksi punaisen kannen alla on porakaivon nuppi.



torstai 18. heinäkuuta 2013

Edelleen....sadetta odotellen.

Sadetta vartoilen ja pilviä kulkee yli taivaan, sadetta ne eivät kuitenkaan ole tänne tuoneet.
Täällä on vanha sanonta, sataisi nyt kun pilvetkin ovat juur reerassa eli valmiina satamaan.
Kävin päivällä tuolla pellon takana vanhalla hakkuuaukealla katsomassa miten on tänä vuonna metsävadelmien sato.
Kuivunutta vadelmikkoa

Eipä näyttänyt hyvältä, suuret alat olivat niin kuivia, että vadelmien lehdet ja marjat olivat aivan kuivuneet. Hieman nuhkeämällä paikalla oli kyllä aika paljon vadelmia, tosin aika pieniä ja jos ei sadetta pian saada niin sekin osa sadosta on mennyttä.
Hakkuuaukeat ovat pahoja kulkea ja aina löysin itseni jostain kuopasta, montusta tai lahon kannon kupeesta, kerran kaatua kupsahdin. Olen varreltani aika lyhyt joten sinne pusikkoon heposti melkein eksyy ja jalanpaikka on aina hakusessa. Tuntuu siltä, että näin ikää myöden myös taito kulkea metsässä on huonontunut ja rohkeus kulkea rivakasti on tiessään.


Tämä hakkuuaukea on peltojen takana kesäkotia vastapäätä. Siellä mäellä katselin yli pellon kotiani ja muistelin sitä aikaa kun tässä mäellä vielä oli sankka metsä, suuria kuusia ja korkeita petäjiä. Osa männyistä on hakkuuaukean toiseen reunaan jätetty mutta kovin on maisema muuttunut. Lapsuudessani setäni kalapolku kulki yli synkeän metsän ja metsänpohja kasvoi paikoin hyvää puolukkaa. Mitään ei ole jäljellä näistä entisistä elämän merkeistä, vain kuoppia ja koloja. Metsä on uudelleen istutettu männyn taimilla.

Tämä kuva on otettu neljä vuotta sitten, pellon takaa hakkuuaukea on vielä nuori.
Joutomaakin on vielä hyvin avoin ja väljä.

Mäki kulottuu vauhdilla, mutta onneksi verenpisara ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Heinäkuun kuulumisia......

Viikko sitten olimme kulttuurimatkalla Savossa ja tänne kesäkotiin tulimme eilen. Ihan ensimmäinen toteamus perillä oli, että  eipähän täällä ole juuri sadetta saatu. 
Tämä lapsuuskotini on rakennettu hyvin kallioiselle tontille. Talo on pellon syrjässä, mutta piha on sitten kallioista maastoa ja sielläkin missä on olevinaan maata tulee kallio hyvinkin pian vastaan. Täällä ei ole satanut tänä kesänä juuri ollenkaan, kaikki ukkoskuurotkin ovat tämän paikan kohteliaasti kiertäneet.
Mäki on jo aivan kulottunut ja osa nurnmikostakin alkaa näyttää aika surkealta. Tänään kävi kova länsituuli ja sekin vielä kuivatti maastoa.
Tämä on myös sellaista seutua, että kaivon paikat ovat olleet hyvinkin hakusessa eli kuivina kesinä on monilta täällä päin kaivot kuivuneet. Tämä oli todellinen ongelma silloin aikaisemmin kun porakaivot olivat harvinaisia ja elettiin oman pihakaivon varassa. Meilläkin joskus oli kaivo melkein tyhjänä ja veden käyttöä piti melkein säännöstellä. Nyt ei ole mitään hätää kun porakaivosta tulee vesi ja pihakaivo on vain kastelua varten.
Jotain hyötyä tästä kuivuudestakin on, sellainen kiusanhenki kuin vuohenputi alkaa kuivua tuolla navetan takana olevan mäen reunalla. Kasvusto on aivan lamassa ja se on helppo nyt nyhtää pois, siis jotain hyvää tästäkin harmista.

Komeat sormustinkukat ovat kukintansa lopuilla ja ajattelin ne tänään korjata pois, mutta sitten huomasin pörriäisten käyvän ahkerasti viimeisissä kukissa ja siksi ne vielä jätin pörriäisten iloksi ja ravinnoksi.

Liitän tähän vielä pari kuvaa, kuva yksi on kirkon vaivaisukko Hauholta, jotenkin sopinee mielialaani. Viime torstaina tutustuimme Kerimäen kirkkoon ja siellä oli kirkon vaivaisukkojen näyttely.

Hauhon kirkon vaivaisukko

Toinen iloisenpi kuva on meidän huvimajan/Havinan seinustalta, kuvassa on minun ihastukseni Maljaköynnös ja sille onneksi vettä riittää....

Maijaköynnös








maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hienoista sadetta.....

jospa sitä olisi myös tuolla kesäkodin ilmassa.
No siellä on kuulema satanut hyvin hienokseltaan viime lauantaina ja hyvä niin.
Täällä satelee nyt aika verkkaisesti mutta kuitenkin niin, että katonkorjaajat lähtivät pitämään taukoa.

Täällä meillä rivitaloyhtiössä on hyvin taitavia nikkarimiehiä ja heiltä käy hyvin monet korjaustyöt.
Meidän rivitaloyhtiössä on tehty talkoilla monta hyvinkin suurta ja rahanarvoista uudistus- ja muutostyötä. Esim pihojen väliaidat ja autokatoksen aidat uusittiin ja maalattiin, pienet kattoremontit ym korjaukset ovat tulleet talkoovoimin tehtyä. Toki olihan täällä suuri revohka kun kaikki ikkunat ja ovet pari vuotta sitten uusittiin ja se tietysti oli ammattimiesten tehtävä.

Olemme asuneet täällä jo yli kolmekymmentävuotta ja tietysti montaa paikkaa on pitänyt uudistaa ja kohennella. Nykyiset säädökset säätelevät hyvinkin tarkkaan mitä voi niinsanotusti itse tehdä ja minkä on työnvalvojan vastuu.
Meillä on todella mukava asukasyhteisö täällä ja monet meistä ovat alkuperäisasujia kolmenkymmenen vuoden takaa. Tietysti monet"alkuasukkaat" ovat jo ikääntyneet ja tilalle on tullut uutta nuorta väkeä, tähänkin meidän riviin tässä hiljan syntyi pieni prinsessa. Kaikki muut pihan pienet lapset näyttävät olevan poikia.

Täällä meidän tulopiha on taas kerran melkein kasvanut umpeen, eilen sitä ahkerasti korjailin ja tulihan siitä taas siistimmän näköinen ja näyttää huolletulta. Kaikki kasvaa vauhdilla ja siinä kilvassa ei ainakaan rikkaruohot jää toiseksi.

Keväällä puun kukinta-aikaan sen oli kaunis, seison ihan suorana omenapuun oksien alla.

Kuva on otettu parvekkeelta  tänä keväänä

Tarhan puoli on pysynyt melko kunnossa ja vain ruohoa pitää ajella, tosin meidän rautatienomenapuu on kasvanut ihan hirveästi ja sen kaarevien oksien alla kun seisoo on kuin olisi sateenvarjon alla. Onhan puulla jo ikää yli kolmekymmentä vuotta ja siinä olemme tehneet virheen, että emme ole sitä osanneet oikein harvennusleikata. Kohta meidän tarhanpihassa ei kasva kuin valtavan iso riippuvaoksainen omenapuu.

Huomenna lähdemme kohti Savonlinnaa ja siellä pääkohde on oopperajuhlat, käymme keskiviikkona katsomassa ja kuulemassa Giuseppe Verdin oopperaa La Traviata. Torstaina ennen kotiinlähtöä tutustumme Kerimäen kirkkoon. Tämä kirkko on kristikunnan suurin puinen kirkko.

Kesäkodin pihalle on ihan itekseen kasvanut varjolilja, kasvupaikka on kuiva ja melko varjossa. Lilja on useanpana vuonna kukkinut ja aluksi oli vain yksi kukkavana nyt niitä on kaksi ja näyttää kolmaskin kukkavana siihen kasvavan.
Tällainen melko upea yksilö tämä jostain tänne leikkimökin viereen kasvanut.
Ihan itekseen kasvanut varjolilja, vasemmalla on leikkimökki ja liljan takana näkyy kappale kissatarhaa.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Heinäkuun ensimmäinen päivä

ja aurinkoinen aamu, taivas aivan pilvetön.
Kesä jatkuu ja nyt alkaa olla merkkejä kuivuudesta. Täällä ei ole satanut kuin muutama tippa tänä aikana kun tänne juuri ennen juhannusta tulimme.

Olisiko tämä peurankello!

Pian taas on aika lähteä tuonne kaupunkiin ihka omaan kotiin, ensi viikolla lähdemme kolmen päivän matkalle Savonlinnaan ja sinne lähiympäristöön.
Ilmeisesti "muuttopäivä" on perjantai ja ehkä olemme poissa noin viikon päivät. Tänne tulee veljeni vaimonsa kera ja ehkä sitten viikonlopuksi myös heidän jälkikasvuaan. He ovat tosi puuhaihmisiä ja varmaan jokin isonpi projekti taas tulee tehdyksi, viime kesänä sai vanha navetta/puuvajarakennus uudet maalit.

Katselen tässä samalla ikkunasta ulos ja siellä Maija-kissa kulkee määrätietoisesti isännän talutushihnassa ja kissan nenä on tiukasti kohti maata. Aamuista haistelua.......
Eilen oli aika täpärät tilanteet, Maija keksi kääremeen. Käärme luikerteli ojassa tuolla joutomaan reunassa. Ilmeisesti käärme oli onneksi tarhakäärme, luulisin näin. Kissa oli kuitenkin niin lähellä käärmettä, että jos olisi kyy ollut asialla se varmasti olisi pistänyt. Minä en tilannetta nähnyt, mutta mieheni oli tietysti lähellä kun oli lenkillä Maijan kanssa. Ilmeisesti kissa oli käpälällään käärmettä sohinut, että , että..........mitään pistoreikää ei tosiaankaan kissastani löytänyt.

Täällä on harvoin nähty käärmeitä, mutta nyt tänä kesänä niitä kuulema on, minäkin olen nähnyt muutaman onnettoman auton alle jääneen.
Voi pysykää käärmeet poissa täältä meidän pihalta ja maantieltä. Minä kyllä kavahdan käärmettä jos sen näen, mutta onhan se meidän luontoon kuuluva eläin ja siksi silläkin on oikeus elää ja voida hyvin.

Olen aika ahkerasti kuvaillut täällä pihalla kaikenlaista, tosin kamerani ei ole priima kunnossa. Sattui niin ikävästi, että pudotin sen tuolla Italian reissullani ja uutta en ole hennonnut ostaa.

Sormustinkukka

Eräs ruskolilja, onneksi liljakukot eivät ole kiusanneet suuremmin tätä yksilöä!